Miksi luonnonlaidunnus on se meidän juttu?

Suomessa on ollut maataloutta jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se on muuttanut muotoaan vuosikymmenten aikana, entistä isompiin tilakokoihin ja yksipuolisempaan suuntaan. 

Kasvava väestö pitää tietysti ruokkia jotenkin ja se onkin ajanut perinteisen suomalaisen pientila perustaisen maatalouden käytännössä loppuneeksi kokonaan.

Tämän pientilojen alasajon myötä valitettavasti menetimme valtavan määrän luonnolle tärkeitä alueita, joita laiduntavat eläimet käyttivät ja kuluttivat. Kun laidunnus näillä alueilla lopetettiin, niin ne useimmiten metsitettiin, kuten myös meidän tilamme kohdalla 60-luvulla. Vanhat pellot ja niiden lähialueet istutettiin kuuselle ja maatalous vaihtui metsätaloudeksi. Vanhoilla avoimilla, laidunnetuilla alueilla, kasvaneet kasvit ja eliölajit kokivat nopean muutoksen ja moni laji ehtikin kadota jo lähes kokonaan.

Kun meille tuli harraste mielessä ensimmäiset hevoset 2002 ja lampaat vähän myöhemmin. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että laitumina käytettyjen metsien lajiston muutos tapahtui yllättävänkin helposti.

Olimme tiedostamattamme käynnistäneet ennallistamisprosessin, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Maaperässämme on uskomattoman laaja siemenpankki, joka odottaa vain otollisia elinolosuhteita. Hevosten kaviot ja lampaiden sorkat kuluttavat maaperää ja nostavat esiin pintakerroksiin hautautunutta "siemenpankkia"

Vuosien mittaan, kun maaperän kasvilajisto muuttuu niin myös pieneliöstö muuttuu sen mukana. 

Perässä tulee myös hyönteis- ja lintulajiston muutos.

Luonto toimii kyllä, kun sille vain annetaan mahdollisuus.

Vaikka ihminen usein pilaa luontoa niin täytyy myös muistaa ja uskoa siihen, että sitä voidaan myös parantaa!

Se vaatii vain tekoja! EI puheita!

Rohkaisemmekin ihan jokaista, jolla on pieniäkin maa-alueita omistuksessaan, pohtimaan sitä että onko pakko kulkea valta-ajatuksen mukana, jossa kaikkien alueiden pitää olla joko metsää tai peltoa?

Kuusikko/Viljapelto?

Vai voisiko olla jotakin näiden väliltä?  Näitä avoimia ja puoliavoimia alueita moni laji tarvitsisi tänä päivänä!

Mosaiikkimaisuus on sitä mitä nyky luonto kaipaisi paljon lisää...

PS: Vaikka tässä vaiheessa moni lukija uskoo että olemme täysin ympäri vihreitä, niin oikaistaan sen verran että tuo on harhaluulo! Olemme vain omakohtaisesti kohdanneet nämä asiat ja hieman pohtineet näitä asioita omaan hämäläiseen, rauhalliseen tyyliimme.

Nämä asiat vaativat "maalaisjärkeä" eikä vain fanaattista suojelua tai nyky maailman tapaan kaikkien syyllistämistä.